sunnuntai 13. tammikuuta 2013

FI AVA


Unelmista tulee totta ja tehty työ kantaa hedelmää. Roki saavutti 6.1. hienolla nolla-tuloksella Suomen Agilityvalion arvon. Sokerina kakun päälle toiseltakin radalta nolla ja menolippu ensikesän SM-kisoihin. Huikeeta.

Rokin kanssa aloitettiin agin treenaus kun koira oli 10kk, sitä ennen oltiin harjoiteltu vain toko-juttuja ja ihan koiran elämää (ja koiran omistajan elämää  ). Muistelen, että ensimmäinen kevät mentiin ihan 1krt/viikko tahdilla ja kesän alussa saatiin seuran treeniryhmäpaikka, joten sitten 2krt/viikko. Viralliset kisat Roki korkkasi heti syksyllä 2010.

Treenit ovat koko ajan olleet ihan ohjaajien varassa, sillä koiralla ja ohjaajalla oli ja on edelleen, ihan yhtä paljon/vähän kokemusta lajista. Onni on olut, että meillä on ollut heti alusta ihan mahtavia valmentajia, Anne Huittisen ja Päivi Männistön kanssa on rakennettu pohjat. Antsin kanssa on myös tehty hyppytekniikkaa ja nyt treenaillaan Harri Huittisen porukassa. Tähän päälle satunnaisia valmennuksia rahatilanteen mukaan.

Haasteita hmmm... Voisi kai sanoa, että meillä on ollut lähinnä positiivisia haasteita. Kepit menivät vielä ykkösissäkin niin, että minun oli pakko juosta aina oikeaa puolta. Vaan sen kerran kun koira hoksasi, että aivan sama missä se ohjaaja juoksee, niin sekin onkelma poistui verrattain helposti. Poksu on myös mahdoton rämäpää ja tekee asiat täysillä, jonka seurauksena välillä tulee muksahduksia ja liukastumisia ym. jotka taas saa ohjaajan sydämmen hyppäämään kurkkuun. Tällä hetkellä työstetään kaarteita, jotka helposti venyvät, ja takaakiertoja, Poksu tulee aina niin tiukasti, että karmit tuppaavat välillä tulemaan mukaan.

Heh ja joo, äänenkäyttö. Se HUUTAA. Ja saa huutaakin. Pitänyt vaan oppia olemaan välittämättä siitä haittaako jotakuta, ja ennen kaikkea, että oma verenpaine ei nouse. Jos minun on pakko keskittyä esim rata treenissä niin koira odottaa autossa, tai sitten vaan sormet korviin.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on koira, joka on ollut aina helppo motivoida tekemään yhdessä. Koira, joka menee aina täysillä, kolhut ei paljoa mieltä paina. Koira, joka ei kyseenalaista opetettua, Roki ei ole esim. ikinä hypännyt renkaan sivusta. Agilityä ajatellen, äärettömän helppokoira, josta toden totta vasta-alkajakin kykeni AVAn koulimaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti