Aina ei mene niin kuin elokuvissa

Piirinmestaruuskisat olivat viikonloppuna ja sieltä käteen jäi lähinnä, pakkovalssiahdistus, puominylösmenoepätoivo ja ääretön väsymys. No oli siellä jokunen hyväkin pätkä. Hyppyradalla en osannut mitään, rimat lenteli ja plah, ei mitään kerrottavaa. En laita edes videota esille, koska en halua liiaksi muistella. Pyh ja Pah.

Agiradalla onnistuin hyllyttämään ennen estettä numero 2. Hienoa. Olin valmiina tekemään pakkovalssin, mutta onnistuin huiskaisemaan koiran vieressä olleeseen pussiin. Hienotaitava hätäilevä ohjaaja. Kämmäys ei näy videolla. Pyh ja Pah. Noh, muuten rata oli ihan kelvollinen ja erityisesti keppien jälkeinen kuvio oli makea. Puominylösmenokontaktit aiheuttavat nyt hieman päänvaivaa, koska kun vauhtia tulee lisää, niin koira on helposti yhdellä loikalla puolessavälissä ylösmenoa. Rytmitystä rytmitystä... reeniä reeniä. Antsi jo lupaili huomiselle kertauskurssia viikonlopun radoista. Hyvä! :D

Tuossa vielä se pahuksen agirata: