Lymfooma ja muita harrasteita

Niin se on ennenkin tullut todettua, että äkkiä sitä urheilija muuttuu invaliidiksi. Tällä kertaa ei sentään invaliidiksi, mutta jänniä haasteita tämä lymfoomakin aiheuttaa. Helmikuun 14 päivä sain siis lymfooma diaknoosin, eli suomeksi sanottuna imukudossyöpä. Ensi järkytyksestä on ehditty toipua jo aikaa sitten ja pikku hiljaa ollaan päästy rytmiin hoitojen kanssa ja nyt pystyy jo paremmin arvioimaan mitä pystyy ja jaksaa tehdä. Hoidot jatkuvat vuoden loppuun asti ja keväällä 2014 päästää näillä näkymin reenaamaan ja elämään(!) niin kuin terveet kansalaiset konsanaan. Näillä mennään.

Treenaamisen kanssa on siis ollut nyt hieman rikkonaista kun koirat ovat joka toinen viikko enemmän ja vähemmän hoidossa muualla. Rampo on aina hoitojen aikaan 5pv Ylöjärvellä jemmassa ja Roki on mahdollisuuksia mukaan kotona. Roki vietti 3 viikkoa kasvattajan luona, jottei agilityeläimen elo menisi ihan vaan pötköttelyksi ja köpököpö lenkkeilyksi.

Nyt on saatu sen verran treenitahtia korjattua, että joka viikko päästään treenaamaan aina joko ti tai to riippuen hoidoista. Rampo aloittaa agility-kurssin huomenna keskiviikkona.

Rokin kanssa on käyty nyt myös muutamat kisat. Takkujen kisoissa ohjaaja ja koira eivät millään muotoa olleet samassa tiimissä, treenaamattomuus näkyi, mutta taisi meillä ihan hauskaa olla. Viime viikolla Tamskin kisoissa Roki teki nollan ja hyvän hyllyn. Polo liukastui ensimmäisellä radalla ja tuli kyljelleen, mutta onneksi sen pahemmin ei näyttänyt käyvän.

SM-kisat ovat parin viikon päästä ja sinne lähdetään tekemään parhaamme, vaikka hoidot sattuvat juuri pahimmoilleen kisojen kannalta. Tässä tapauksessa tulos ei kuitenkaan taida olla se tärkein. Pääasia, että päästään paikalle.