Sunnuntaina kisailtiin Rokin kanssa Lempäälässä. Paljoa ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa, mutta analysoidaan nyt kuitenkin. Oma fysiikka ei ollut ihan kohdillaan edellisen hoidon jäljiltä ja se pääsi hieman yllättämään miten väsynyt sitä pitkästä aikaa olikaan. Terävyys tekemisestä puuttui.
Ensimmäisellä radalla koira kuunteli hienosti, mikä ei todellakaan ole oletusarvo meidän päivän ensimmäisissä vedoissa, mutta onnistuin tyrkkäämään Rokin toiseksiviimeisellä esteellä vääräällä puolelle. Hyppyrata oli kuin meille tehty, mutta kepit koituivat kohtaloksemme. Tai ei niinkään kepit vaan kepeille vienti. Suoranputken jälkeen tarkoitus oli himmata hieman koiraa ja lähettää kepeille, vaan onnistuin heittämään sen hypylle. Tyhmä minä. Tehtiin rata loppuun ja Roki kesti hienosti vedätyksen ja haki hienosti pimeänputken jne. Hyvä rata. Viimeisellä radalla alku oli hyvä, mutta TAAS suoranputken jälkeen kepit ja koira haki väärälle puolelle. Tähän loppui minun huumori. Plah plah plah.
Ei se niin huonosti mennyt kuin ensin tuntui ja koira oli oikeastaan aivan hyvä koko ajan, mutta oma fysiikka ei ollut kohdillaan, joten se siitä sitten. Jatketaan harjoituksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti